Ruskea kukallinen kietaisumekko

Eilen muistin käydä ostamassa kangaskaupasta puuttuvan kanttinauhan, vai vinokaitalettako tuo on, ja tänään sain ommeltua tämän kietaisumekon valmiiksi. Tyttö nukkuu päikkäreitä, joten pelkkiä henkarikuvia tarjolla nyttenkin. Hirmuinen into on noiden mekkojen ompeluun, ehtiiköhän niitä kaikkia käyttää? Toivottavasti tulee lämmin kesä!

Marimekon Ystävämyynnistä lähti mukaan melkoinen kasa kankaita, joten monenlaista projektia suunnitteilla..

Keltainen

Osallistuin Elisan keltaiseen haasteeseen tällä kuvalla.

Kirppu ja sammakko auringossa.

Sininen liivimekko ja hattu

Mekko on valmis! Voisikohan kukkakuvio olla syreeni?

Ensin ajatus oli kantata reunat vaaleanpunaisella nauhalla, olisi tuonut karamellisemman fiiliksen, mutta hatun lierissä oli jo valkoinen kanttinauha, niin laitoin mekkoon myös.




Tämän mekon osat olin innoissani jo leikannut valmiiksi ennen edellisen liivarin sovitusta ja koko 98cm on reilu pienelle neidille. Mutta nopeastihan tuo tuntuu kasvavan! Ja voinhan nyt ommella toisen liivarin koossa 92 cm!

Kevään kukkia

Kyllä se kevät sieltä on tulossa meidänkin pihaan, vaikkakin hitaasti.




Oikeastaan ei haittaa, vaikka hieman kestäisi. Ehtisi tässä ommella vielä ennen pihahommien alkua!

Kesähattu

Ompelin tytölle lierillisen kesähatun eli hellekelejä jo odotellaan. Samasta kankaasta, mieheni vanhasta pussilakanasta, on tulossa liivimekko. Mallina Leena-nukke, jolle hattu on aika iso, mutta oikealle käyttäjälle koko 50 passaa hyvin.




Tänään pengottiin miehen äidin varastosta vielä kolme kassillista mieheni vanhoja vaatteita 7o-luvulta sekä iso laatikollinen trikookankaita ja verhot samalta ajalta. Malleja ja materiaalia uusiin projekteihin siis taas riittää!

Tänään kuitenkaan ei ompeluhommiin ehdi, sillä tyttö on hoidossa ja me ollaan lähdössä mieheni kanssa juhlimaan serkkuni syntymäpäiville!

Mukavaa viikonloppua!

Mekkoja!

Kaksi mekkoa on valmiina! Ja oikein tyytyväinen ja innostunut olen.


Ensimmäisenä maatilakankaasta ommeltu kietaisumekko. Tämä on tosi kovasti neidin mieleen! Hauskalta se minunkin silmääni näyttää ja kanttien väriin olen myös tyytyväinen, myös ruskeaa sekä oranssia mallailin. Tämä on kokoa 98cm ja oikein passeli muuten kokoa 92 cm käyttävälle mallille.



Sitten liivimekko, joka on myös kokoa 98cm ja taasen tosi reilu! Pienempi koko olisin ollut passelimpi. Tämä mekko on vielä lyhennetty versio, pienten sekoilujen seurauksena.. Mutta mieleinen lopputuloksena tämäkin. Ja menee varmaan tunikana sitten myöhemmin.

Tässä mekko pääsi heti testikäyttöön kiipeilyhommissa. Alla muhkea päiväunivaippa.



Hirmuinen into näiden ompeluun iski!! Kahden mekon palat leikattuna odottavat ompelua, kuten myös hellehattu ja samettihousut.

Retrokangasinnostus

Nyt iski hirmuinen innostus ommella lastenvaatteita vanhoista retrokankaista! Innostusta ei ollenkaan vähentänyt tämän ja tämän blogin katselu... Ihania vaatteita!!

Niinpä aloin haalimaan kasaan kankaita ja varasin kirjastosta Elsebeth Gynther Ompele lapselle -kirjan, jonka tänään käyn noutamassa. Jonkun verran löytyi kaapeista sopivia kankaita ja äitini sekä mieheni äiti lupasivat vielä kaappejaan kaivella. Tässä joitain jo löytyneitä.


Tämä kangas on ollut minun ja veljeni kerrossänkyjen alasängyn verhona joskus 80-luvulla.


Vanha pöytäliina meiltä, merkistä ei tietoa.


Tästä tyynyliinasta en tiedä kuinka se on meille joutunut, mutta se on ollut ikuisesti äidin kangaskaapissa.


Pöytäliina Tampellan In vino veritas -kankaasta. Ihana nimi, sopiikohan lastenvaatteisiin..?


Pussilakana, jonka toisella puolella on toisenlainen ruskeasävyinen kangas. Aika ryppyinen...


Mieheni vanha lakana ja samanlainen tyynyliina.

Mieheni äiti tarjoutui ottamaan tytön huomenna luokseen päiväksi, jotta saan ommella rauhassa. Onpas mukavaa! Ja vielä mainitsi löytäneensä kätköistänsä kasan mahdollisesti sopivia kankaita sekä käsityölehtiä, joista itse on 70-luvulla ommellut vaatteita miehelleni. Mieheni äiti on säästänyt myös suuren määrän poikansa vaatteita ja nyt osa niistä on tyttömme käytössä. Pitääkin joskus pistää kuvaa hienoimmista.

Omenankukkia

Meillä kukkii omena! Pääsiäisenä leikattiin omenapuita ja otin oksia sisälle maljakkoon. Nyt on nuput alkaneet aueta ja kauniit valkoiset kukat ilahduttavat meitä. Tulisikohan noihin omenoitakin? Olisipa kätevää poimia omenat suoraan keittiöstä!

Pihasuunnittelua jälleen

Viikonlopun olin taas pihasuunnittelukurssilla. Nyt on tietoa ja vinkkejä saatu ja lopullinen, tai siis toistaiseksi lopullinen, suunnitelma pitäisi saada tehtyä. Isoin homma tuossa pihassa nyt tänä kesänä on etupihan jakavan matalan luonnonkivimuurin rakentaminen sekä muutaman perennapenkin perustaminen.

Ihania kasveja on olemassa valtavasti! Tämänkin viikonlopun aikana niin moni uusi tuttavuus löytyi ja jäi houkuttelemaan. Nyt haluan ainakin unikoita, päivänkakkaroita valkoisina ja punaisina, valkoisia pioneita, eri lajeja kuunliljoja, jaloleinikeitä, päivänliljoja, liljoja, mustilanhortensian sekä sirotuomipihlajan. Punainen ja valkoinen ovat meidän pihan perusvärit. Ja vallitsevana teemana nuo ihanat luonnonkivet.

Hirmuinen hinku olisi jo hommiin ryhtyä, mutta maa on vielä roudassa. Elämän alkuja tuolta pihalta kuitenkin jo löytyi, valkoisia krookuksia sekä skilloja. Tosin näin sadepäivänä pitävät kukkansa tiukasti supussa. Syksyllä istutin pihaan 180 kukkasipulia ja ihanasti näyttää siltä, että ainakin suurin osa noista meitä tänä keväänä kukillaan ilahduttaa!