Maista maista mansikkaa

Kesämielelle tästä jo tulee, vaikka ulkona sataa lunta!

Eilen saapui kangastilaukseni täältä, laatikollinen keväisiä ihanuuksia!

Esikoinen valitsi tämän Stenzon turkoosin mansikkakankaan heti ja pyysi äitiä ompelemaan mekon. Malli on Ottobren ( 3/2008) Strawberry -tunika, joten nimikin osui ihan nappiin! Samalla ihanalla kaavalla on tehty tämäkin mekko.

Peitetikkikoneen nauhankääntäjän kanssa meillä oli melkoista vääntöä ja hermojani koeteltiin taas oikein urakalla, mutta loppujen lopuksi valmista tuli.
Ja kyllä tuo kone aivan ihanaa jälkeä tekee, kun sen kesytettyä saa!

Tytöt ovat päivän mummulla hoidossa, joten kai tässä uusien projektien kimppuun pitää lähteä. Päässä on sata ja yksi ideaa noista ihanista kankaista!

Ja olipas ihana ottaa kuvia ulkona auringonpaisteessa!!
Edellisen postauksen yöllä sisällä otetut kuvat olivatkin aika kauheita...


***



Kiitän kumartaen Hiipua aivan ihanasta tunnustuksesta. Ihanaa, että blogini tuottaa hyvää mieltä! Tämä tunnustus todellakin ilahdutti minua ja arvostan sitä, mutta en ole tunnustuksia eteenpäin laittanut. Mutta käykäähän piipahtamassa hänenkin hyvän mielen blogissa
Vinttikamarista ja verstaalta.

Pikkuinen trikoo-Hannah

Farbenmixin Hannah-tunikan koot alkavat 86 cm:stä. En osaa oikein kaavoja pienentää, mutta jätin saumavarat pois ja kaventelin joistain kohdin, tarkoituksena siis saada tunika kuopukselle, joka käyttää vielä nipin napin 74 cm:n vaatteita. Neitonen on nyt nukkumassa, enkä testaamaan päässyt, mutta meneehän tämä ainakin jonkin ajan kuluttua.
Niin nopeasti nuo pienet kasvavat.

Kankaina tässä on Bizzkidsin trikoota ja Eurokankaan Nicky-velouria.
Kukkanappi on nappikauppa Polinkasta.

Ja, ta-daa, uusi peitetikkikoneeni pääsi tämän tunikan myötä eka kertaa oikeisiin hommiin! Ihana vehje se on, mutta kyllä meidän pitää vielä paremmin toisiimme tutustua, niin yhteiselomme on sujuvampaa.

Ei vaan uudesta koneesta johtuen, mutta tämä oli yksi niistä projekteista, joissa kaikki menee vaikeimman kautta. Trikoo- ja velourvaatteet eivät ole niitä helpoimpia ommeltavia, mutta kuitenkin ne ovat arkikäytössä lapsilla mukavimmat ja helpoimmat. Niin paljon olen purkanut ja ommellut uudelleen, etten uskoisi, ellei ratkoja omassa kädessäni olisi ollut. Joskus vaan kaikki menee pieleen, mutta loppujen lopuksi valmista tuli.

Huh.

Kirppareilta

Kirppareilla tulee käytyä harvakseltaan. Enemmänkin olisi mukava käydä, mutta kahden lapsen kanssa se ei ole kovin rentouttavaa puuhaa. Jotain kivoja juttuja on kuitenkin löytynyt.

Kukkaverhot, joista saisi vaikka mekkoja tai kevättakit.
Kankaan värit innostavat erilaisiin vinonauhapohdintoihin!

Niin kesäiset auringonkukat, että tästä on varmaan tytöille mekot tehtävä!
Jos vielä jostain löytäisi kaunista oranssia kantteihin. Tai vihreää.
Tästä kankaasta tulisi itsellekin ihana kevähame!

Hempeän värinen kohokuvioitu tyynyliina, jossa olisi valmiiksi helmakuviointi vaikkapa pieneen essuun tai hameeseen. Miksei tunikanakin olisi kaunis.

Tämä takki on Tikkurilan Silkin ja käsinpainettu. En ole vielä varma, pääseekö käyttöön tällaisenaan vai syntyykö tästä jotain muuta. Vaikken oikein suuri sinisen ystävä ole, niin nämä värit ja kuviot ovat mieleeni.

Ihania pitsilakanoita löytyy vaikka kuinka ja niistä on vaikea valita ne kaikkein kauneimmat. Näistä olisi ajatus tehdä essumekkoja ja essuja Juju-kirjan tyyliin.

***


Niin, materiaalia, ideoita ja inspiraatiotakin olisi, mutta toteutukset on viime aikoina jääneet vähemmälle. Aikaa ja energiaa ei tunnu löytyvän nyt omiin hommiin kovinkaan paljoa. Ollaan oltu flunssaisia ja lisäksi selkäni on ollut kipeä, jolloin ompelukoneen edessä ei oikein pysty istuskelemaan. Mutta jospa tässä taas pian pääsisi enemmän hommiin ja uutta peitetikkikonettakin kunnolla käyttämään!

Nalle keväisissä pilkuissa

Pienelle suloiselle pojalle pieni suloinen nalle.

Tilda-mallilla pilkkukankaasta keväisen vihreänä.

Vauvatervehdys

Pieni tyttö syntyi maailmaan ja meiltä lähti tällainen onnittelukortti heidän perheelle.

Isosiskon ja pikkusiskon "Kimperi-mallin" pipot on
Marimekon Hedelmäkori -kangasta ja maatuskanauha Farbenmixin.

Tuskin malta odottaa, että päästään pientä neitiä katsomaan!

Keväisempää ilmettä

Etsin keväisempää ilmettä blogille.
Katsotaan, tuntuuko tämä omalta, vai miten taas muokkailen.

Kuva on meidän pihasta, tosin viime keväänä.

Hello Kitty

Iski näpertelyinnostus ja näpertelin esikoiselle huovasta pienen
Hello Kitty -lompakon.

Nämä Hello Kitty asiat kun ovat niin pop pienten, ja vähän isompienkin tyttöjen, keskuudessa. Tämäkin on tavallaan noita retroilmiöitä, sillä ihan samat keräilykohteet oli minunkin lapsuudessa!

Mallia kuvaan on otettu tästä suloisesta japanilaisesta kirjasta,
vaikkakin itse pussukka on omasta päästä.

Tässä on ensimmäinen ottamani kuva lompakosta.
Ja hups, vasta kuvattuani huomasin, että jotain puuttuu!!

Huomasin, että kävijälaskuri näyttää yli 20 000! Uskomatonta!
Lämmin kiitos teille tämän innostuksen ja harrastuksen jakamisesta. Ihania olette!

Mukavaa maaliskuun alkua ja ihanaa kevään odotusta teille kaikille!