Ihan kun mansikkaa ja suklaata ja hattaraa tämä kangas!
Ja olihan siitä ommeltava tunika tässä innostuksessa, vaikka kangaskin on jo pehmeää kuin hattara. On siis ollut pussilakanakin selvästi pidetty ja siten ihan ohueksi jo kulunut. Katsotaan, miten tunika kestää, pakko oli ainakin kokeilla!
Sain mallinkin! Aika vilkkaan sellaisen!
Siis apua miten suloisia ompeluksia olet tehnyt! Aivan valloittavia! Olen täällä siis pitkästä aikaa ihastelemassa ompeluksiasi. Ihanaa retroa ja kierrätysmeininkiä! Voi kun itsekkin osais tai edes ehtis.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Uskomattoman suloisia nämä tunikat, ihania kuoseja!
VastaaPoistaHerkkua, herkkua!
VastaaPoistaKiitokset! Noiden tekeminen on niin innostavaa, että koko ajan syynään kangaskoria, että mitä seuraavaksi. :) Ja yritän vakuutella itselleni, että kyllä noita tosi monta tarvitsee. Onneksi lahjaksikin voi antaa.
VastaaPoistaOi miten ihana malli, meillä taitaa olla aika lailla samanlainen! Ja ihana kangas taas, ja tunika! Sulla on kunnon vauhti päällä, hyvähyvä!
VastaaPoistaTosi suloinen tunika tämäkin :) Blogissani on sinulle jotain...
VastaaPoistaJälleen niin hurmaava tunika puhumattakaan kuosista! ♥
VastaaPoistaIhana hattarapallero siellä pyöriskelee! :) Kumpa miunkii hermo kestäs ommella tytöille tuommoset tunikat... Kerrassaan ihania!
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita!
Maija; niinpä taitaa olla ihanat pellavapäät molemmilla. :)
VastaaPoistaMaria; kiitos, lämmittää kovasti mieltä!
Heini; Kiitos. On kyllä ihanaa löytää noin herkullisia kankaita. Harmi vaan, että tuo on jo niin kovasti käytetty.
Kiitos; eiköhän sinun hermoilla ja näpertelytaidoilla helposti tunikat synny, nuo ei haastavinta hommaa ole! :)